Tarinatädin värityskuvat tarjoaa
mielikuvitusta kutkuttavia värityskuvia!

Kevätseuranta2021-Tarinatädin värityskuvat

Keväiset värityskuvat jälleen saatavilla!

Väritä havainto kerrallaan kevättä värityskuvaan ja kerro kuvasta samalla tarinoita.

Kevätseuranta2017-Tarinatädin värityskuvat
Kevätseuranta2018-Tarinatädin värityskuvat

Tarinatädin vuodenaika-
värityskuvat

Syksy2020-Tarinatädin värityskuvat

Tarinatäti piirtää lasten toiveista totta värityskuvien muodossa.

Tilaa Tarinatäti paikan päälle luonnostelemaan lasten ideoista värityskuvaa,
joka luo uudenlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, inspiroi tarinankerrontaa ja tuo jokaisen lapsen nähdyksi ja kuulluksi ryhmässä.

Osallistavat värityskuvat sopivat niin koululuokille, vapaa-ajan harrastustoimintaan kuin yleisötapahtumiinkin.

Koira kummeksuu kevättä

Kevätseuranta2021-Tarinatädin värityskuvat

Tältä näyttää Tarinatädin kevätseurantavärityskuva rentukoiden kukkiessa ja koivunlehtien alkaessa puskea esiin. Ei ole montaa keväthavaintoa enää värittämättä!

Koira pönötti keskittyneesti pojan mallina. Nyt ei saisi hievahtaakaan, ehkä poika sitten huomaisi piirtää kallioon piirroksen koirasta.

Mutta ei…

Kevätseuranta2021-Tarinatädin värityskuvat

Poika oli niin lumoutunut tuhrimaan kätensä maaliin ja painamaan sen sitten kuin leimasimen kallioon, ettei hän edes huomannut koiraa. Välillä poika otti maalia suuhunsa ja puhalsi sitä käden ympärille sävyttäen kädenjälkeä sen ympäriltä.

Koira pyöritti päätään pettyneenä siihen, että sai niin vähän huomiota ja lähti nuuskimaan ympäristöä, jättäen pojan leikkimään maalilla itsekseen.

Pojan riemukkaat huudahdukset ja iloiset naurahdukset seurasivat koiraa sen loikatessa kohta laiturille. Koira halusi päästä leikkimään suosikkileikkiään, eli pajunkisujen jahtaamista. Mutta koiran huono onni jatkui, yhtään kisua ei enää ollut paikalla. Ilmeisesti ne olivat kaikki karanneet viettämään kesää kuka minnekin ilmojen lämmetessä. Koira istahti maahan ja tiiraili joka suuntaan, löytyisikö pajunkisuja kuitenkin vielä jostain. Se mietti…

Missäköhän pajunkissat muuten viettävät kesää, kun niitä ei enää näy pensaissa kun vasta ilmojen lämmetessä uudelleen seuraavan talven jälkeen (tai joskus jo joulukuussa, jos ne hämääntyvät)?

Koira tähysteli myös ylös koivuun, jossa peippopariskunta hautoi jo munia pesässään, ja hätkähti: hiirenkorvat pilkottivat esiin luvaten pian suojaa kuoriutuville linnunpoikasille.

”Kisut muuttuivat hiiriksi,” tuumi koira.

Ja hiirenkorvista ne kasvavat saunavihdoiksi!

”Miten kummallista…” koira päivitteli ja jatkoi matkaa etsien edelleen leikkikaveria kivikauden kallioilta.

Keneen koira seuraavaksi törmää?
Kuka leikkisi koiran kanssa?

Millaisen tarinan sinä kertoisit kalliomaalauksista, pojasta ja koirasta?

”Olipa kerran täti, Tarinatäti, joka tarinoi ummet ja lammet, kertoili sitä sun tätä.

Lapset nappasivat kiinni kelkasta ja hyppäsivät kyytiin silmät suurina kuuntelivat, seikkailivat mukana, kunnes Täti antoi värityskynän heille ja tuli heistä tarinan sankareita.

Tarina polveili siitä sinne sun tänne, kiemurteli läpi sokkeloiden ja kaartoi kautta kukkuloiden. Jatkuen jatkumistaan, sillä hyvä tarina voi päättyä kerran, kahdesti, loputtomiin.

Parasta siinä on matka.”

Kuvittaja ja elämäntaidonvalmentaja Elina Puohiniemi eli Tarinatäti aloitti lasten ideoiden pohjalta värityskuvien piirtämisen metsäkerho-ohjaajana toimiessaan. Lapset saivat omat luontonimihahmonsa mukaan kuviin, joihin tallennettiin päivän aikana metsässä tapahtuneet touhuilut, näin lapset yhtäkkiä pääsivätkin kertomaan kuvallisen päiväkirjamerkinnän avulla kotona päivästään sen sijaan, että vanhemmat olisivat lukeneet niistä kerhotädin turinoita.

Siitä olikin helppo oivaltaa seuraava askel ja alkaa piirtää lapsiryhmille luokissa vieraillen värityskuvia, joihin jokainen ryhmän jäsen sai kertoa oman ideansa ja näin kuvaan piirtyi ryhmän yhteinen tarina. Ja yhtäkkiä jokainen lapsi pääsikin osaksi porukkaa huolimatta siitä oliko hän hiljainen tai osasiko jutella luokkakavereiden kanssa samalla kielellä.

Tarinatädin värityskuvatapaamiset vahvistavat ryhmähenkeä ja
antavat kaikille ryhmässä mahdollisuuden tulla nähdyksi ja kuulluksi
luovalla ja mielikuvitusta hykerryttävällä tavalla.

Tällaista innokkuutta harvoin näkee luokassa. Kuvaa kyseltiin monesti ja ensimmäisenä aamulla, että joko se on. Värittämään ryhdyttiin innolla ja luokassa oli pientä keskustelua kuvasta koko ajan. Väritimme yhden tunnin ja jatkamme sopivana hetkenä. Jatkotyöstöä ei ole vielä tehty, mutta varmasti keksimme tarinoita ja kerromme niitä, ehkä kirjoitammekin.

Ekaluokkalaisten ope, Helsinki

Kun annoin värityskuvat oppilaille, kaikki tutkivat kuvaa innostuneina ja alkoivat värittämään. Muiden hahmoista oltiin taas kiinnostuneita ja tarinoita alkoi heti syntyä oppilaiden jutellessa…mitkä hahmot leikkivät mitäkin yhdessä. Kivaa oli myös huomata, että oppilailta tuli todella positiivisia asioita muiden hahmoista…”sun on tosi hieno, ”sun on ihana” jne.

Tokaluokkalaisten ope, Helsinki

Vierailu oli odotettu tapahtuma ja poikkesi arkipäivästä. Positiivista oli se, että jokainen lapsi huomioitiin erikseen omana yksilönä. Jokainen tuli kuulluksi ja lapsi sai käyttää mielikuvitustansa koskien eläinhahmonsa ulkonäköä sekä sen puuhailua metsässä. Tunnelma oli positiivinen ja kiireetön.

Esikoululaisten ope, Helsinki

Ajankohtaista

Kevätkuva portfoliossa

Kevätkuva portfoliossa

Tiesitkö, että Tarinatädin portfoliosta löydät kuvia monista Tarinatädin julkaisemista värityskuvista? Kurkkaa peremmälle mehevän värikkääseen maailmaan…

lue lisää
Avaruusseikkailu pihapiirissä

Avaruusseikkailu pihapiirissä

Siili ja viisitoista muuta eläintä kohtaavat tähtikuntamme planeetat värityskuvassa, jonka juuri lähetin eräälle lapsiryhmälle Tarinatädin värityskuvatapaamisen tuotoksena…

lue lisää
Iloista pääsiäistä!

Iloista pääsiäistä!

Pääsiäispupun Pääsiäiskukon ja Pääsiäisnoidan kissan yhteinen seikkailu on alkamassa… Inspiroidu tarinoimaan ilmaisen pääsiäisvärityskuvan tunnelmissa…

lue lisää