Hiiri sytytti vielä yhden soihdun palamaan illan alkaessa hämärtää.

Kahden hiiriveljeksen kuoron on aika tänään laulaa kauneimpia joululauluja ja soihtu lämmittäisi niitä mukavasti. Pian ne tepastelivatkin paikalle pienten laulukirjastensa kanssa ja alkoivat viritellä ääntään. Erilaisten hyminöiden jälkeen toinen niistä napautti tahtia ja kajautti ilmoille niin suuren sointuvan äänen, ettei vastaavaa ollut kuultu!

Puun latvassa Lohikäärme käännähti kylkeä pesässään ja pilkisti oviaukosta ulos. ”Mikä upea laulu!” se tuumasi ja päätti luikerrella lähemmäs kuuntelemaan.

Seepra ystävineen auttoivat lumiukon lähemmäs ja pian oli hiiriveljesten ympärillä koko joukko kuuntelijoita puoliympyrässä.

Mutta hiihtelijähiiri oli tullut paikalle ensimmäisenä. Se oli jo tampannut lumeen itselleen mukavan istuimen, kaivanut repustaan istuinalustan ja termospullon ja kaatanut itselleen kupillisen kuumaa mehua.

Siinä se sitten istuksi ja kuunteli silmät suljettuina joululauluja, jotka toivat sen mieleen kauniita muistoja sen lapsuuden jouluista. ”Oi, niitä aikoja!” pieni liikutuksen kyynel vierähti hiiren poskelle, se huokaisi syvään ja siemaisi hörpyn mukistaan.

Sitten se tunsi lempeän kosketuksen olallaan ja käännähti katsomaan. Lumiukko oli kumartunut sen puoleen ja sieltä porkkananenän vierestä kuului kutsu: ”Tulisitko olalleni istumaan, lauletaan yhdessä!”

Ja loppuillan hiihtäjähiiri loi itselleen niin ihania muistoja yhdessä koko lauluja kuunnelleen tulleen porukan kanssa, että ensi vuonna se voikin muistella niitä kuullessaan kauneimpia joululauluja!

Kerro hiiristä oma tarinasi!

Tarinatädin tarinaversiot ovat yksi lukuisista tarinoista, joita tästä luukusta voi aueta. Olisi hauska lukea monia erilaisia tarinoita – Jaa omasi kommenteissa alapuolella!