Enni istuu oksalla ihailemassa kaikkea jouluista ympärillään. Miten mukavaa onkaan, kun jouluhyörinä alkaa rauhoittua.

Pian kaikki Pukin pajallakin kesästä asti ahertaneet tontut voivat hengähtää palatessaan koteihinsa joulunviettoon.

Enni vietti viime joulun pajalla ja muistelee nyt, miten mukavaa se olikaan, kun sai rakentaa ja askarrella, paketoida, kääriä ja suunnitella ja ennen kaikkea kasata valmiit lahjapaketit pukin rekeen odottamaan hetkeä, jolloin ne pääsisivät ilahduttamaan saajaansa!

Tänä jouluna Ennin tehtävänä oli varmistaa, että kotopuolessa olisi jouluisa tunnelma ja nyt hän ympärilleen katsellessaan hän toteaa, että näin on. Kotiin palaavat tontut voivat rauhassa istahtaa puurokulhon ääreen, kuusen tuoksuiseen, kimaltavin tähdin ja jouluvaloin koristeltuun juhlapöytään.

”Mutta mikä lopulta tekee joulun?” miettii Enni. Rauha ja rakkaus ja se ihanan levollinen tunne sydämessä, kun kaikki on hyvin ja voi pysähtyä.

Hmmm… Mutta voi ei, minne Enni nyt juoksee?

Eivät tainneet jouluvalmistelut ihan vielä ollakaan valmiita. Jotain oli varmaan jäänyt kesken, niin kovalla tohinalla Enni hyppäsi pystyyn ja karkasi juoksuun.

”Manteli!” huudahti Enni ja katosi kulman taakse.

Niinpä niin, manteli ainakin tekee puurosta JOULUpuuron.

Kerro tonttutytöstä oma tarinasi!

Tarinatädin tarinaversiot ovat yksi lukuisista tarinoista, joita tästä luukusta voi aueta. Olisi hauska lukea monia erilaisia tarinoita – Jaa omasi kommenteissa alapuolella!