Kevätretkiä luontoon!

KIRJOITTANUT JA KUVITTANUT ELINA PUOHINIEMI

Jos metsään haluat mennä nyt… Siellä on paljon nähtävää. Joka puolelta visertää tai pilkahtaa esiin erilaisia keväänmerkkejä. Termospulloon lämmintä juomaa mukaan, hyviä eväitä unohtamatta ja eikun istuskelemaan kalliolle tai kannonnokkaan ja metsää tarkkailemaan siis!

Kevätseurantavärityskuvaan on hauska bongata keväänmerkkejä yhdellä retkellä niin monta kuin vain voi. Tällä hetkellä näkyy perhosia, peipposia, vuokkoja ja leskenlehtiä. Rentukat alkoivat juuri avaamaan ensimmäiset nuppunsa ja sammakonkutua löytyy jo ojista. Aurinkokin paistaa lämpimästi!

Mitä kevään merkkejä sinä olet jo nähnyt?

Ja värittämisen lomassa tietysti kaikista luontohavainnoista alkaa muodostua myös tarinaa.

Mitähän tällä kertaa Tarinatädin tarinavarastoista kumpuaakaan, katsotaan…

Pikkuiset kultalinnut (ne ovat mielikuvituslintuja) rakentavat pesää kiivaasti omaan pieneen pönttöönsä, jonka ne maalasivat vaaleanpunaiseksi pikkuisilla pensseleillään. Kultalinnut olivat viime kesänä vielä erään Paavo-pojan lemmikkejä, mutta kun ne tulivat kovin surulliseksi nähtyään ikkunasta kaikkien muiden lintujen kevätpuuhia, Paavo kysyi niiltä lempeästi, mikä niitä oikein vaivasi.

Pikkulinnut visersivät vastauksensa ja Paavo päätti heti järjestää niille seuraavaksi kesäksi mahdollisuuden. Paavo rakensi linnuilleen pöntön, antoi niiden valita maalin ja maalata tulevan pesänsä myös! Sitten he yhdessä menivät metsään valitsemaan linnuille sopivaa puuta. Sellaisen löydyttyä Paavo ripusti pöntön puuhun roikkumaan. Pikkulinnut olivat istuneet jännittyneinä Paavon olkapäillä koko toimenpiteen ajan, eivätkä olleet uskoa onneaan.

Nyt ne molemmat katsoivat Paavoon ja hymyilivät.

”Oikein hyvää kesää teille!” toivotti poika, kun linnut pyrähtivät tutkimaan uutta asumustaan.

”Me tulemme taas syksyllä luoksesi,” ne liversivät ennen kuin hävisivät pöntön sisään rymsteeraamaan huonekalujaan paikoilleen.

Mutta huomasitko muurahaisten uutteran vanan puun juurella!? Iso muurahainen odottaa rannalla innoissaan lähestyvää soutuvenettä. Vastarannalta on tulossa rantaan kauan kaivattuja tuttavia naapurikeosta.

Muurahaiset toivottavat tulokkaat iloiten tervetulleeksi ja kiiruhtavat pian kohti kotikekoa. Tulokkailla on nimittäin korillinen lämpimäisiä mukanaan ja niiden tuoksu on huumaava: pullaa ja kakkuja, sekä muita herkkuja. Ja mikä mukavinta, kaikille riittää varmasti murunen, joillei toinenkin!

Millaisenkohan tarinan muurahaisten jälleentapaamisjuhlista voisikaan kertoa!?

Aurinko lämmittää jo niin lämpimästi, että sitruunaperhonenkin pyrähteli piruettinsa kedon yllä.

Perhonen etsii kontiaista, löydätkö sinä ne molemmat kuvasta?

Perhosen piti lentää rannalle asti ennen kuin se huomasi ystävänsä.

Kontiainen huudahti iloisesti huomattuaan perhosen ja katsoi sen kaunista lentoa ihaillen. Kohta perhonen olikin jo sen luona ja yhdessä ne paistattelivat päivää kirsikkapuun oksalla odotellen, että kauniit vaaleanpunaiset kukat puhkeaisivat kukkimaan.

Lissu liito-orava huomasi keinustaan karhunpoikasten leikkivän patoleikkejä ja se hyppäsi siitä paikasta suureen liitoon ja liisi suoraan toisen karhunpennun päälaelle.

Keke karhunpoika naurahti suureen ääneen Lissun yllättäessä sen liidollaan. ”Tosi tarkka laskeutuminen!” se kehui Lissua, joka myhäili tyytyväisenä, vaikkakin vähän ujosti. Karhunpoikaset olivat sen uusia ystäviä ja niin valloittavan hurmaavia, että Lissu oli aivan ihastunut heihin.

Karhunpojat olivat juuri kantaneet puroon valtavan määrän kiviä aikomuksenaan padota sen, kun kauempaa kuului majavan huuto: ”Vau, mikä pato! Tulisitteko auttamaan meitä rakentamaan jättipadon seuraavaksi?” Karhunpojat käänsivät kuononsa kohti huutoa, katsoivat sitten toisiaan silmiin ja nyökkäsivät: Siinähän oli heille valtavan hauskaa puuhaa moneksi päiväksi!

Mutta koska tämä pikkupato oli rakennettu leikkimistä varten, Keke kurotti seuraavaksi lapiollaan patoon kolon. Sitten molemmat karhunpennut – sekä Lissu Keken päälaelta – katsoivat, kun vesi alkoi virrata kivien läpi. Ensin pikkuhiljaa ja sitten voimakkaammin ja voimakkaammin tempaisten lopulta mukaansa aina vian isompia ja isompia kiviä.

Pian padosta ei ollut jäljellä enää kuin muisto, mutta karhunpoikaset miettivät jo majavan tarjousta – Miten hauskaa onkaan päästä mukaan mestarien oppiin!

Väritä omaan kevätseurantakuvaasi tekemäsi luontohavainnot ja kerro niistä omia tarinoitasi!

Säännöt vapaat: En minäkään nähnyt liito-oravia, mutta näin lapsen keinumassa, siispä väritin Lissun tänään. Enkä ole bongannut metsässä karhuja, enkä patoleikkejä… Mutta kävelin ohi vuolaasti virtaavasta koskesta, jossa ihan selvästi näkyy se, että vettä on enemmän liikkeellä kuin kesällä. Se sai kelvata patoleikin inspiraatioksi tänä keväänä. Sovella siis omien havaintojesi pohjalta värityskuvaseikkailu sinulle sopivaksi!

Lataa ilmaista väritettävää...

Tarinatäti Elina Puohiniemi

Tarinatäti Elina Puohiniemi

Taiteilija ja elämäntaidonvalmentaja

Piirtää tarinankerrontaa ja yhteisöllisyyttä inspiroivia värityskuvia.

Tilaa uutiskirje ja seuraa Facebookissa

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *