Kiireinen kotilo kuraisena päivänä

KIRJOITTANUT JA KUVITTANUT ELINA PUOHINIEMI

Syksy2020-Tarinatädin värityskuvat

Sade on päättynyt ja aurinko pilkistää esiin pilvien takaa!

Juuso todisti koko sadenäytelmän aitiopaikalta kärpässienitalon räystään alta, jossa hän oli pidellyt pahimpia sadepuuskia lemmikkinsä kultakalan kanssa.

Aina, kun kaatosade katkesi hetkeksi, riensi Juuso loikkimaan lätäköstä toiseen. Hän päästi kultakalansa uimaan lätäköihin mukaan ja rakensi sille hauskoja esteratoja oksista ja kivistä. Heillä oli tosi hauskaa!

Millaisen esteradan sinä rakentaisit kultakalalle?

Syksy2020-Tarinatädin värityskuvat

”Huh ja puh,” huokaisi kotilo tähystyspaikaltaan. Sen teki mieli mennä mukaan Juuson ja Kultakalan leikkiin, mutta se ei voinut. Sillä oli tärkeä tehtävä meneillään.

Kotilo oli ottanut tavakseen kiertää koko alueen ympäri päivittäin etsiäkseen yksinäisiä otuksia. Se oli joskus aikoinaan ollut itse niin yksinäinen, ettei se voinut kestää ajatusta, että joku muu kokisi saman.

Siksipä se ilahtui suuresti kuullessaan kissan ja kurjen keskustelun – Siinäpä vasta ystävykset, jotka saisivat kaikki ilahtumaan tanssiesityksillään. Tai no kurki tanssi ja kissa soitti bongorumpua, mutta esityksestä tulisi ratkiriemukkaan iloinen!

Syksy2020-Tarinatädin värityskuvat

Kotilo suuntasi seuraavaksi tähystämään yksinäisiä otuksia omenapuussa kasvavan käävän päälle, mutta tällä kertaa sen ei onnistunut havaita yhtäkään yksinäistä metsäneläintä täälläkään.

Mikä helpotus!

Syksy2020-Tarinatädin värityskuvat

Ennen kierroksensa jatkamista metsän tärkein kotilo piipahti tervehtimään omia rakkaimpia ystäviään, toista kotiloa ja kastematoa.

Kastemato kertoi kotiloille aina hurjista seikkailuistaan maan alla ja olipa tuo kerran selvinnyt onkimatkastakin!

Se oli tempaistu aamu-uniltaan mukaan multarasiaan ja pidetty siinä koko kuuman päivän ajan laiturilla laineiden liplatellessa, mutta onkija olikin vain halunnut näyttää sille maisemia ja toimitti sen takaisin tutulle metsälaikulle ilta-auringon värjätessä maiseman kultaiseksi. Kotilot keksivät kyllä kymmeniä erilaisia versioita tarinasta, eikä enää ole aivan varmaa, mikä niistä oikeasti olikaan totta.

Mutta hauskoja ja hurjiakin versioita alkoi levitä metsään tuosta seikkailusta ja madosta oli tullut jonkinsortin julkkis. Sitä itseään aina hieman punastutti saamansa huomio, mutta toisaalta se meni kyllä aina mukaan jokaiseen tarinaversioon eläytyen mukaan tarinankäänteisiin, millaisia ne kullakin kerralla sattuivat olemaan.

(Metsäneläimillä ei ollut televisiota, uutisia tahi juutuubia, joten ne keksivät tarinoita huvituksekseen.)

Syksy2020-Tarinatädin värityskuvat

Tällä kertaa kotilon kierros päättyi jälleen huojentuneeseen huokaukseen. Huh, kukaan ei ollut yksin, ellei sitten omasta valinnastaan. Siili esimerkiksi tarvitsi omaa aikaa melkomoisen runsaasti tai siitä tuli kovin piikikäs muita kohtaan. Mutta siiliä ymmärrettiin, varsinkin näin talven kynnyksellä, kun se halusi tehdä kaikki valmistelut hyvissä ajoin ja pakata tavaransa talvisäilöön. Mutta siitä lisää toisella kertaa…

Millaisia seikkailuja kastemato voisikaan kokea onkimatkalla?

Kuinka monta kotiloa sinä löydät kuvasta? Oletko värittänyt ne samaksi vai jokaisen omaksi yksilökseen? Kerro tarina jokaisesta tai vain yhdestä Tarinatädin malliin…

Tarinatädin väritettävät Joulukalenterit

Viisi erilaista väritettävää joulukalenteria!

Tarinatäti Elina Puohiniemi

Tarinatäti Elina Puohiniemi

Taiteilija ja elämäntaidonvalmentaja

Piirtää tarinankerrontaa ja yhteisöllisyyttä inspiroivia värityskuvia.

Tilaa uutiskirje ja seuraa Facebookissa

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *