Kurjen ja Kissan tarina

KIRJOITTANUT JA KUVITTANUT ELINA PUOHINIEMI

Sade alkoi ensin hiljalleen rummuttaa sienitalon kattoa…

Mutta kissa, joka oli istuskelemassa kaikessa rauhassa nuolemassa tassujaan katolla, oli varautunut siihenkin. Nopeasti se kaivoi esiin sateenvarjonsa ja antoi sen vastaanottaa pisarat. Taivaanrannassa metsä peittyi jo sateeseen, sieltä oli tulossa kaatosade ihan kohta.

Monta asiaa tapahtui lyhyessä ajassa, niin lyhyessä, ettei kaatosadekaan ennättänyt vielä paikalle.

Kurki lennähti paikalle ja keskeytti kissan iltapesun. ”Nytkö jo?” kissa kysyi kurjelta. ”Nyt!” kuiskasi kurki jännittyneenä. Se ihan tärisi varpaista pyrstösulkiin asti!

Pian siis, koska kaikki tapahtui nopeasti, alkoi taivaalta kuulua kurkiauran kohinaa ja huutelua. ”Tulkaa kaikki mukaan! Pois sateen alta! Mennään! Mennään!”

Mutta kurki ja kissa katsoivat toisiaan silmiin, eikä kurki hievahtanutkaan. Se vinkkasi silmää ja nosti sitten katseensa taivaalle. ”Hei hei, hyvää matkaa!” se huuteli perheelleen taivaalla.

”Hyvää talvea!” huusivat kurjet sille takaisin.

Taivas synkkeni jo sadepilvien voimasta. Kurki näytti empivän, mutta vinkkasi pian silmää kissalle vielä kerran ja kaivoi siipensä alta esiin kirjekuoren. Se katsoi kuorta ja sitten perhettään taivaalla, joka oli jo hyvin kaukana, vain pieniä pisteitä erottui kiihtyvän sateen lomasta.

”Sinne menivät!” totesi kurki haikeana.

Kissa hymyili lohduttavasti. Se tiesi, että heillä tulisi olemaan hauskaa, koska ensimmäistä kertaa koskaan, he saisivat viettää kokonaisen vuoden yhdessä. Kurki oli nimittäin saanut tanssikoulusta vastauksen. Se jäisi talveksi Suomeen opiskelemaan. Kurki oli haaveillut tästä koko elämänsä, siitä asti kun sen pienet varpaat alkoivat kaislikossa tapailla askelia.

Pikkuhiljaa alkoivat kurjen nokan kaaret kaartua ylöspäin. ”Millaista lumi on?” se kysyi kissalta ja alkoi jo haaveilla uudesta vuodenajasta.

Miten jatkaisit tarinaa tästä?

Ja keksitkö sinä, mitä muuta tapahtui samaan aikaan (kun kaikki kävi niin nopeasti…)

…Paiskasiko joku sienitalon ikkunan kiinni niin että helähti ja kissa säpsähti.

…Vai alkoiko kotilo soittaa musiikkia kuoressaan niin kovaa, että rytmit tarttuivat pian kurjen varpaankärkiin ja kissan hännänpäähän temmaten ne mukaansa?

..Vai tuprahtiko savupiipusta äkkiä valtavan makoisa pullan tuoksu niin, että vesi herahti kurjen kielelle. Nam! (Ehkäpä kaverukset suuntaavatkin lumottuun sienitaloon kyläilemään seuraavaksi)

Kerro oma tarinasi tai mieti jatkoa tälle tarinalle värittäessäsi Tarinatädin syksyistä värityskuvaa.

Tarinatädin väritettävät Joulukalenterit

Viisi erilaista väritettävää joulukalenteria!

Tarinatäti Elina Puohiniemi

Tarinatäti Elina Puohiniemi

Taiteilija ja elämäntaidonvalmentaja

Piirtää tarinankerrontaa ja yhteisöllisyyttä inspiroivia värityskuvia.

Tilaa uutiskirje ja seuraa Facebookissa

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *