Peipposen piristävä laulu toipilaalle

KIRJOITTANUT JA KUVITTANUT ELINA PUOHINIEMI

Pyöräytin pehmoisen viltin ympärilleni ja istahdin parvekkeen penkille ihailemaan aamua kotimetsässä.

Ei aikaakaan, kun silmäni levisivät hämmästyksestä! Oliko se peipponen?!

Lintujen laulukonsertti kiihtyy päivä päivältä, mutta päivänä, jona peipposen luritus alkaa kuulua, tuntuu aina, että laulukonsertti kiihtyy entisestään. Mikäpä olisikaan mukavampaa toipilaana kuin kuunnella lintujen laulua aurinkoisessa aamussa.

Ja minkälaisen tarinan tuo laulu kertoikaan!

Peipponen kertoi minulle laulunsa lomassa kaiken muuttomatkastaan. Vaikka tämä kyseinen lintu olikin jo muuttanut edestakaisin Suomen ja Länsi-Euroopan väliä useita kertoja, se oli hämmästynyt kuultuaan juorun leviävän, että paluumatkalle voisi lähteä jo reilusti aiemmin kuin edellisinä vuosina.

Se oli ollut niin varma, että voisi vielä lomailla muutaman viikon, mutta kun eräs rastas jankutti jankuttamistaan, että nyt kannattaa jo lähteä, peipposemmekin innostui asiasta ja kiihdytti matkaan.

Se kuitenkin on epäileväinen yksilö, joten se kyseli jokaiselta näkemältään linnulta koko matkansa ajan taukoamatta kysymyksiä, kuten: ”Onko tosiaan totta, ettei kotona ollut lunta tänä vuonna?” ”Luuletko, että kannattaa jo palata kotiin?” ”Oletko ihan varma, että kuulit oikein, että sinivuokotkin ovat jo kukassa siellä?”

Ja näin yksi kysymys kerrallaan peippo eteni linnulta toiselle. Se tapasi lentäessään kikattelevia kottaraisia ja lensi kiurujenkin matkassa jonkin aikaa. Mutta mustavarikset halusivat jymäyttää sitä, ja sanoivat, että siellä varmasti on nyt takatalvi, ei kannata mennä.

Peippo pysähtyi oitis ja jäi viettämään aikaa punarintojen kanssa erääseen kauniiseen lehtometsään. Eräänä aamuna se kuitenkin havahtui hölmöyteensä ja tajusi että sehän oli aprillipäivä, jolloin se jutteli mustavaristen kanssa ja jatkoi heti matkaa.

Nyt se on perillä ja laulaa innoissaan valitsemallaan puunoksalla. Se on onnellinen, että ehti kuin ehtikin ensimmäisten joukossa etsimään perheelleen parhaan paikan!

En ole asiantuntija, mutta epäilen ettei pesintä ole vielä yhtä pitkällä kuin värityskuvassa, jossa peippokoiras kiikuttaa jo ravintoa pesään. Luin että peippokoiraat muuttavat Suomeen ensin ja alkavat vallata reviiriä laulullaan ja naaraat seuraavat sitten perässä valikoimaan, minne asettua.

Väritysvinkki

Kuvassa näet, kuinka montaa kynää käytin tämän pikkuisen linnun värittämiseen. Siniseen on sekoitettu vivahdus kahta sinisen sävyä ja ripaus vihreääkin kevyesti kaiken päälle. Mustan väritin hennosti ja viimeistelin harmaalla peittäväksi pinnaksi. Punaruskeat posket sävytin myös kirkkaammalla punaisella ja väläytin selän puolella myös ruskeaa kehiin.

Voit kokeilla itse omia värisekoituksia ensin vaikka suttupaperille ja sitten värityskuvaan, niin minäkin teen!

Lataa ilmaista väritettävää...

Tarinatäti Elina Puohiniemi

Tarinatäti Elina Puohiniemi

Taiteilija ja elämäntaidonvalmentaja

Piirtää tarinankerrontaa ja yhteisöllisyyttä inspiroivia värityskuvia.

Tilaa uutiskirje ja seuraa Facebookissa

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *