Tarina kimalaisesta ja sammakosta

KIRJOITTANUT JA KUVITTANUT ELINA PUOHINIEMI

”Jippii!” kiljahti kimalainen, kun tuuli nappasi siihen ja se syöksähti huimaa vauhtia korkeuksiin. Kimalainen oli juuri aloittanut ensimmäisen kevätlentonsa ja koki sen jännittävimmän hetken pitkän talven jälkeen, kun sai huomata siipien jälleen kantavan.

Yläilmoista kimalainen huomasi suloisia valkeita kukkia lämpimällä kallionvierustalla, paikassa jossa tuulikin tyyntyi. Kimalainen laskeutui valkovuokkojen lomaan massun murahdellessa ja aloitti aterioimaan.

Syötyään jo tovin, se kuuli hassunkurisen kurahduksen ja kuvitteli jo hetken mahansa olevan vallan tyytymätön, eihän sen ihan pohjaton pitäisi olla, vaikka talvi olikin pitkä… Mutta kääntäessään päätään se kuitenkin huomasi, että kurahdus olikin itseasiassa kurnutusta.

Sammakko oli juuri kömpinyt esiin lammen pohjamudista ja hakeutui valkovuokkojen äärelle, koska tuulettomalla paikalla tosiaan aurinkokin pääsi lämmittämään mukavammin.

Kimalainen tervehti sammakkoa ryystäessään edelleen herkullista mettä kukista. Sammakko tervehti takaisin ja aloitti pitkän ja polveilevan tarinan kuulumisistaan.

Kimalaista alkoi sammakon tasainen kurnutus pikkuhiljaa unettamaan, se olisi halunnut käydä ruokalevolle. Kunnes se yhtäkkiä horisti korviaan… Sammakko nimittäin kertoi, että seuraavana lämpimänä illanhämyn hetkenä se aikoo järjestää kurnutuskuoron kanssa kokoontumisen.

Kimalainen oli kuullut sammakoiden konsertista edellisenä kesänä niiltä kimalaisilta, jotka olivat talvehtineet toissatalvena. Kurnutuskuoro kuulemma hakee yhteisen sävelen ja sovittaa laulunsa joka kevät erilaisiin rytmeihin, joita ne kuulevat kaukana talvehtineilta linnuilta.

”Mitkähän rytmit tänä vuonna esitetään?” kimalainen pohdiskeli ja surisi innoissaan.

Sammakko huomasi kimalaisen kiinnostuksen ja esitti heti kimalaiselle kutsun. ”Tule kuuntelemaan!”

Kimalainen surisi tyytyväisenä, muttei saanut sammakkoa paljastamaan konsertista mitään muuta etukäteen.

Onkohan konsertti heti tänä iltana vai vasta ensi viikolla?

Se pitäisi kimalaisen käydä tarkistamassa iltalennollaan.

Tarinatädin kevätseurantakuvasta on väritetty
jo tämän verran keväänmerkkejä.

Vielä on paljon nähtävää ja
koettavaa ennen kesää!

Tarinavinkki

Yhdistä yhdellä retkellä tekemiäsi havaintoja yhdeksi tarinaksi, kuten valkovuokkojen, kimalaisen ja sammakon tarinassa. Voit käyttää mielikuvituksen apuna kuvan tapahtumia tai säveltää tarinaasi oman rytmin antaen sen tempaista mukaansa ja seuraten uteliaana millaiseen seikkailuun se sinut vie!

Kirjoita tarina talteen, niin siitä tulee ikimuistoinen.

Lataa ilmaista väritettävää...

Tarinatäti Elina Puohiniemi

Tarinatäti Elina Puohiniemi

Taiteilija ja elämäntaidonvalmentaja

Piirtää tarinankerrontaa ja yhteisöllisyyttä inspiroivia värityskuvia.

Tilaa uutiskirje ja seuraa Facebookissa

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *